Uusi koti!!

Uusi asuinpaikka löytyi juurikin kreivin aikaan, muutama päivä ennen kuun vaihdetta. En olisi halunnut enää asua puolikasta kuukautta Guest housessa, vaikka muuttaessa sieltä pois tuntuikin haikealta. Kerron ensialkuun kaikista rupuasunnoista, joita kävin katsomassa, jotta käy selväksi, miten suuri helpotus oli löytää nykyinen huoneeni. Tällä hetkellä Reykjavikissa on vapaita huoneita ja niitä tulee koko ajan lisää opiskelijoiden ja etenkin puolalaisten lähtiessä koteihinsa. 

Olin jo vaipunut jonkunasteiseen epätoivoon käytyäni katsomassa yhden viikonlopun aikana yhteensä viittä huonetta, jotka kaikki olivat tavalla tai toisella huonoja. Ensimmäisessä paikassa huone oli vastamaalattu ja kylppäri kunnostettu, plussaaplussaa. Tosin tässä vaiheessa suihkua ei vielä ollut kytketty, eikä tässä maassa voi olla varma, että se on kahden viikon päästä kytketty, vaikka vuokraemäntä niin sanoisikin. Lisäksi huoneessa ei ollut sänkyä ja naapurit vaikuttivat epäilyttäviltä tai ainakin taisivat polttaa sisällä. Vuokraemännän kommentti "anything, but no drugs" ei varsinaisesti lisännyt intoa muuttaa tuonne.

Toisessa paikassa vuokraemäntä "asui" tällä hetkellä sairaalassa, eikä ollut käynyt vuokraamassaan paikassa pitkään aikaan. Vuokraemäntä osoittautui herttaiseksi vanhaksi muoriksi, kuin suoraan haltioiden keskeltä tupsahtaneeksi. Sain kuulla puolet muorin elämäntarinasta ja mm. hänen Kiinassa elävästä pojastaan. Asunto olisi jaettava puolalaisen, noin 5-kymppisen pariskunnan kanssa. Tosin puolalaiset olivat lähdössä kotiin kesäkuun alussa, joten olisin mahdollisesti saanut asua yksin kesän yli. Itse huoneen näkeminen oli sekä minulle että muorille suuri järkytys. Ei edes ne myrkynvihreät seinät, vaan se tosiasia, että edellinen vuokralainen oli maalannut isoja osia seinistä valkoisella maalilla. Tiedä häntä, vihreän värin sanotaan aiheuttavan mielenterveydellistä ahdistumista. Liekö edellinen vuokralainen nähnyt jotain epämiellyttävää seinillään vai mitä oli tapahtunut, mutta tuonne en tosiaan halunnut muuttaa. Vuokraemäntä sätti maanmiehiäänja totesi haluavansa vain ulkomaisia vuokralaisia, koska heidän kanssaan ei koskaan ole ongelmia. Hän mietti myös, voisikohan hänen omistamassaan toisessa huoneistossa asuva venäläinen mies maalata tämän huoneen uudelleen. Sain myös kuulla ikävistä asioista, joita oli tapahtunut islantilaisten vuokratessa muorin huoneita. Poliisin vierailuja ja jopa kuolemantapaus. Huh.  

Näiden kokemusten jälkeen seuraava huone yllätti siisteydellä

än, nykyaikaisuudellaan ja valoisuudellaan. Tosin uunia ei ollut käytettävissä ja yhteisten ruoanlaittotilojen sijaan ruoka olisi pitänyt valmistaa sisällä huoneessa. Kylpyhuone olikin sitten tämän paikan järkytys rapistuneine seinineen jne. Tämäkin paikka, kuten muutkin, joita kävin katsomassa, sijaitsi väärällä puolella kaupunkia. Viimeinen, rupuhuoneista paras, oli fasiliteeteiltaan järkevin, siistein jne, ainoana miinuksenaan kolkko asuinkäytävä ja punainen muovimatto. Ja sijainti. Vuokraisäntä osoittautui täsmälliseksi vanhaksi herraksi, joka yllätti minut kertomalla tavanneensa Kekkosen neljä kertaa ja osaamalla laulaa "mummoni mun mammani". Tuon 

viikonlopun tulos oli siis: ei kunnollista asuntoa, mutta useita mielenkiintoisia hetkiä mahdollisten vuokraisäntien, ja -emäntien kanssa. Viikonlopun common dinnerillä harkitsinkin jatkavani asuntojen katselua harrastuksena, vaikka löytäisinkin järkevän huoneen.

Seuraavalla viikolla sain vahvistuksen plan B:lle, eli yliopiston ruotsin opettajan huone vapautuisi jo toukokuun puolivälissä, eikä toukokuusta tarvitsisi edes maksaa vuokraa. Alfholl

issahan olisin voinut olla toukokuun puoliväliin ja sen jälkeen vuokraemännäksi olisi tullut tomera norjalaismummo. Ruotsin opettaja palaa kuitenkin syyskuuksi huoneeseensa, joten olisin joutunut taas Guest houseen.

Uskotte siis varmaan, että ilon määrää ei tarvitse liioitella, kun kuulin vapaista huoneista aivan lähetystön läheisyydessä, korttelin päässä Alfhollista (kiitoskiitos Katelin!!). Pääsin kats

omaan niitä jo samana päivänä ja meinasin todellakin pakahtua nähdessäni kaksi valoisaa, vaaleaa huonetta, täysinvarustellun, yksinkertaisen, mutta hyvinhoidetun keittokomeron, kunnollisen vessan sekä suihkukopin. Ainoa erikoisuus tässä paikassa on, että suihkukoppi, kuten pesukonekin,

 sijaitsevat tilassa, jota voisi Suomessa kutsua pannuhuoneeksi. Koska suihkukoppi kuitenkin on koppi, eikä suihkunurkkaus, eivät tilaa kiertävät putket tuota ongelmia. Kanssani asuu ranskalainen tyttö ja kolmas huone on tällä hetkellä tyhjillään. Työmatkakin lyheni kolmesta minuutista kahteen ja vuokra o

n alhaisempi kuin yhdessäkään katsastamistani rupukämpistä. Täällä siis olen asustellut toukokuun ensimmäisestä asti ja toivon mukaan ei tarvitse muuttaa mihinkään ennen Suomeen palaamista. 

Kotitalo.