Poimintoja maasta-maahanmuuttajan arjesta
Tässä kokoelma erinäisistä tapahtumista, jotka ovat lähinnä vaikeuttaneet arkea. Pätkän otsikko siis kuvaa mukavasti sekavuudellaan hetkittäistä vitutusta ja sen aiheuttamaan sekavuutta. Sekavuutta elämään tietysti tuo myös uusi työ, jota edelleen kovasti opettelen. Mutta, asiaan.
Päivä, jona sain Lindan takaisin oli yhtä suurta tunnesekamelskaa. Ensinnäkin olin jo odottanut jotain tietoa korjaamolta noin viikon verran pidempään, kuin mistä alunperin oli puhe. Varaosan toimittamiseen ilmeisesti oli todellakin kestänyt. Kun sitten vihdoin, lähes pakon edessä uskaltauduin soittamaan korjaamolle (jossa aiempien kokemusten perusteella puhuttiin vain paikallista murretta, eikä sellaista kivaa yleisnorjaa) sainkin vastaukseksi, että auto oli korjattu jo eilen. Seuraava kysymys olikin sitten, paljonko koko homma kustantaa.. Tästä seurasi siis järkytys numero yksi.. Perinteiseen tyyliin pientä yksittäistä kytkentävikaa valoissa ei voinut korjata pienellä yksittäisellä osalla, vaan puolet ratista laitettiin vaihtoon samantien. Pää kylmänä tungin kuitin muiden sekaan hansikaslokeroon ja päätin unohtaa asian. Ennen korjaamolta lähtöä jouduin vielä kerran pyytämään apua, koska hinaamiseen käytetty koukku oli vielä kiinni etupuskurin alla, enkä saanut sitä omin voimin irti. Noh, vihdoin pääsivät eroon suomalaisista blondeista siellä korjaamolla.
Auton mukana sain takaisin myös fillarini, joka siis tuohon asti oli lojunut auton takakontissa kahtena kappaleena. Innoissani rupesinkin heti värkkäämään fillaria yhdeksi kappaleeksi ja sehän kävikin melkein käden käänteessä! Ei meikäkään _ihan_ käsi oo, vaikka aika lähelle päästäänkin! Ja kun kerran sain fillarin kokoon, niin mikään ei enää ollut estämässä pientä pyöräilylenkkiä.. Voiettä, miten mahtavalta pyöräilyn lämmittämät lihakset, aavistuksen laajentuneet keuhkot ja kasvoja viilentävä viima tuntuivat! Hyvät intervallimäet ylös ja vauhdin hurma alaspäin.. Kunnes otin vähemmän iloisesti tuntumaa norjalaiseen kiveykseen. Yleisesti ottaen pyörätiet ovat täällä hyvässä kunnossa, mutta paikoittain ne on kyllä täysin unohdettu. Tuo kohtalokas paikka oli sillan ja tien saumakohta, jolle saavutaan alamäestä ja noin 10 metrin säteellä tosta kohtalokkaasta saumasta on pari viemärinkantta sekä parin metrin pituin kupruileva kohta, joita kaikkia joutuu väistelemään siinä mukavassa alamäkivauhdissa. Joojoo, osaan jo jarruttaa ajoissa, mutta kummasti himmentää pyöräilyn hurmaa tuollainen. Oma etupyöräni kosahti tien ja sillan revenneeseen (?)saumakohtaan, josta seurasi vähemmän tyylikäs heittäytyminen kiveykselle; minä ensin, pyörä perässä. Sitten vaan äkkiä ylös, pikatoteamus, mitään ei mennyt katki tms, koska jalat pitävät ja kädet toimivat, vilkaisu ympärille; eihän kukaan nähnyt, näkyykö pyörässä kolhuja - ei ja pyörät pyörivät normaalisti, kirvelyn tunne polvissa -katse polviin ja rikkinäisten housun punttien ja poliven toteaminen. Ja tiedoksi kaikille huolestuneille: käytän kypärää. Polvet olivat siis aika riekaleina ja asvaltti-ihottumakin kirvelsi, mutta minähän suoritin lenkkini loppuun ja testasin pyöräilyreitin työpaikalle ja takaisin. Joku norjalainen saattoi tehdä tuon illan aikana havainnon pyöräilijästä, jonka veriset polvet vilkkuivat tuulihousujen punteista, mutta "any publicity is good publicity". Jep.
Kädettömyydestä puheen ollen, olen vihdoin saanut nuo revenneet housunpolvet melkein korjattua. Neula ei kyllä oikein meinaa pysyä kädessä, jos kuusiokulma-avainkin tuottaa pieniä ongelmia, mutta housunpolvet on suurin piirtein kiinni ja pyöräilykausi jatkuu. Tosin hieman epäsäännöllisesti, sillä täällä törmäsin myös ilmiöön, joka ei aiemmin ole pahemmin haitannut pyöräilyäni, nimittäin tuuleen. Turussa pyöräillessä kovallakin tuulella riitti yleensä, että pyöräili itse kovempaa. Kun täällä _tuulee_, niin saa ihan oikeasti löysätä vaihteita, keskittyä ohjaamiseen ja toivoa, ettei tuuli tartu pyörään ja lennätä ojaan. Muutoinkin täällä on nyt ollut erityisen pitkä sadekausi, eikä mun varusteet ihan riitä jatkuvassa rankkasateessa ajamiseen. Korkeimmat tunturit saivat alkuviikosta jo lumipeitteen ja näyttävät todella kauniilta! Tosin lumipeite tuli noin kuukauden verran liian ajoissa, joten toivotaan, että ne lumet sulavat vielä hetkeksi pois..
Olen muuten päättänyt ja päätellyt, että mä en ole henkilö, joka stressaa vähästä. Nyt kuitenkin rupeaa pinna oleen jo aika kireellä, kun norjalaistaho toisensa jälkeen rutisee vastaan. Ensin mun verokorttia ei meinattu lähettää mun osoitteeseen täällä, vaan Suomeen.. Ei kantsi kysyä miks, en ihan 100% ymmärtänyt sitä daamia veroitoimistossa ja ne perustelut, jotka ymmärsin oli ihan tyhmiä. Tietenkin. Verokortti kuitenkin saapui osoitteeseeni Norjassa ja seuraava askel otettiinkin pankin kynnyksen yli. Kuvakin piti pankkikorttia varten hankkia ja tilille ei voinut tehdä mitään ennen kuin siellä oli rahaa. Lähdin pankista tyytyväisenä, koska nyt työnantaja pystyisi maksamaan ainakin matkakorvaukset muuttomatkasta. Tein siis pienen siirron Suomen tililtä ja jäin odottamaan pankkikortin ja tunnusten saapumista. Kului viikko ja pyysin erikseen matkalaskun maksamista ja ilmoitusta minulle, jos ei onnistu kuluvalla viikolla. Kaiken piti olla kunnossa, mutta perjantainakaan ei rahoja näkynyt. Turhautuneena soittelin tyytymättömyyttäni työantajan edustajille ja äitikin sai luonnolliseti osansa kiukuttelusta. Edessä oli siis kitkutteluviikonloppu, jollaista en ole kokenut sitten vuoden x jälkeen. En todellakaan muista, koska viimeksi olisin joutunut laskemaan kaupassa ostokset sentilleen/kruunulleen ja keskittymään siihen, että _mitään_ muuta kuin välttämättömimmät ei saa ostaa. Vuokrakin olisi jo tuolloin pitänyt maksaa.. Viikonlopun kitkuttelun jälkeen maanantaina kiitin ja kumarsin Suomen valtiota, joka vielä maksaa minulle opintotukea ja perjantaina olisi jo moneen kertaan varmistettu palkkapäivä. Opintotuen saattoi siis hyvillä mielin käyttää muutaman jo erääntyneen laskun hoitamiseen ja kaupassakäyntiin. Uudet farkutkin piti ostaa rikkimenneiden tilalle. Farkkukaupassa kävi kyllä tuuri, kun juurikin se tarjouksessa oleva malli sattui istumaan hyvin. Tällaista tapahtuu noin kerran tuhannessa vuodessa, joten onni onnettomuudessa tosiaan. Tänään, perjantaina, voin todeta palkan saapuneen tililleni, mutta yhä vain tässä odottelen pankkikortin ja nettitunnusten saapumista. Raha tuo turvallisuuden tunnetta, vaikka sitä ei pääsisikään käyttämään.. right.. Ja tämähän ei edelleenkään nosta vitutuskäyrää, ehei. Esim. vuokra on siis edelleen maksamatta ja laskut kasvaa viivästyskorkoa vielä pitkään, sillä vaikka pääsisin operoimaan tililläni, niin kv pankkisiirrot kestävät aina muutaman päivän. Toivottavasti perintätoimisto ei saa minusta asiakasta, vuokranantaja sentään otti asian hyvin tyyliin "maksat kun pystyt". Pankkikortin piti siis tulla jo yli puolitoista viikkoa sitten, mutta viimeisimmän tiedon mukaan se tulee maanantaina - postissa..
Postihan ei ole aiemminkaan ollut ykkösenä mun suosikkifirmojen listalla, katsotaan miten käy tällä kertaa. Norjan posti aiheutti myös päänvaivaa vaatimalla, että rekisteröin asuinosoitteeni, muutoin minulle osoitettu posti saattaa päätyä esim. Suomeen. Tämän sain selville, kun kävin jo postissakin kyselemässä, josko sinne olisi jäänyt mun pankkikortti pyörimään.. Ei ollut.. Myös puhelinliittymä on rekisteröitävä, vaikka se olisikin prepaid. Ja muunlaisia liittymiä ei ole tarjolla, jos et ole Norjan väestörekisterissä. Toisaalta, jos olet väestörekisterissä, vältyt kaikkien muiden rekisteröintien tekemiseltä erikseen. Olo on kuin opiskelijalla, joka kieltäytyy hankkimasta opiskelijakorttia ja joutuu hakemaan VR:ää ja Matkahuoltoa varten erilliset todistukset opiskelijuudestaan. Voi elämän kevät.
Rekisteröinnitkään ei näköjään riittäneet mun vastoinkäymisiksi. Tänään sain nimittäin soiton suomalaisesta pankistani, että he epäilevät jonkun kopioineen Visa Electron-korttini Islannissa ollessani. Kortti pitäisi sulkea siis hetimiten, mutta sittenhän mulla ei olisi minkäänlaista pääsyä mihinkään valuuttaan. Hahaa, tää oli kuitenkin ehkä paras aika rosmoille käyttää mun korttia, tänpäiväisen kauppareissun jäljiltä tilillä on ehkä euro tai kaksi. Onnea siis vaan yritykselle! Tästä johtuen en oikein haluaisi siirtää rahaa Suomen tilille, ennen kuin olen saanut uuden kortin (tilauksessa, katsotaan miten kauan asia vie Suomessa), mutta en oikein voi kuolettaa nykyistä korttiani (se kun on ainoa pääsy käteiseen tällä hetkellä) ennen kuin olen saanut norjalaisen kortin.. Oikein kutkuttava tilanne siis. Eli uusi kituutteluviikonloppu edessä.. En kyllä millään olisi uskonut tämän olevan näin vaikeaa Norjassa. Noh, kunhan joskus saan sen pankkikortin, niin luulisi monen huolen olevan ohi. Luulisi.
Ainiin, tällä on satanut melkein joka päivä viimeisen neljän viikon aikana ja syyskuu 2009 mainitaan sateisimpana syyskuuna sataan vuoteen tjtn.. Säitäkin on siis pidellyt. Korkeammalla sade onneksi tulee lumena ja mikäs tässä on lumihuippuja ihaillessa, mikäli ne vaan sadepilvien takaa näkyvät.
Tässä tais olla kootusti vastoinkäymisiä, mutta näistä huolimatta ei liikaa masenna ja maitojuna ei kutsu. Yritän tehdä kokoelman Norjassaolon kivoista sattumuksista, niitäkin nimittäin on!!
