Vappuviikko

kului kuin siivillä mm. Oslon reissun jälkipuintiin (miten niin mukava, erinomaisessa seurassa vietetty viikonloppu voikin saada kurjia seurauksia) ja muuttohommiin. Kielikurssilla avasin vihdoin suuni ja kysyin mahdollisuutta osallistua vaativampaan kurssiin, minullahan kuitenkin löytyy jonkinlaista pohjaa islannin opiskeluun. Niinpä minut sitten passitettiin astetta vaikeammalle kurssille ja vielä tässä vaiheessa (krhm, kolmen kurssikerran jälkeen) kurssi ja kurssitoverit tuntuvat mukavilta. Lisäksi kurssia pidetään vasta myöhemmin illalla, joten ehdin salille töiden ja kurssin alkamisen välillä, eikä enää tarvitse olla joka päivä juoksemassa tukka putkella keskustaan heti töiden jälkeen. Kurssilaiset ovat mm. valmistelemassa videota muistoksi opettajalleen, miettikääs sitä! Ja repivät mutkin mukaan siihen, vaikka olin tosiaan ekaa kertaa kurssilla. Huonompi juttu on, että kurssi loppuu ensi viikolla ja joudun ilmeisesti sumplimaan lisää opetusta, ehkä aloittamaan kyseisen kurssin alusta tjtn. Tänään kurssilla kävi ilmi, että yksi osallistujista on norjan lehtori, nytpä sitten tunnen suomen, norjan ja ruotsin lehtorit Islannin yliopistosta. Täällä muutenkin tuntuu, että pohjolan ihmiset pitää yhtä, kun pelkän oman maan kansalaiset on vähissä. Tai sitten pohjoismainen aivopesu on mun osalta onnistunut loistavasti! =)

Aikaa kului myös vapun valmisteluun, me vietettiin nimittäin suomalais-ruotsalaista vappua guesthousessa. Eli mä ja ruotsalainen kämppis tehtiin perunasalaattia, mä tein lohi-hapankorppurullia ja mokkapaloja (mun spesiaaleja, tiedättehän) ja sit tarjolla oli silliä ja keitettyjä perunoita. Paikalla oli lähes koko guesthouse ja suurin piirtein saman verran porukkaa päälle. Guesthousesta lähdettiin Perlania kohtiin juhlimaan vappua kokon kera erasmus-opiskelijoiden kanssa. Itse kylläkin käytin oikoreittiä muutaman vastatapaamani suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa eli poikettiin Hotel Holtin aulabaarin parille shotille. Hot shot ei ollut nimensä vertainen, mutta meni sekin mukavasti alas, vaikka kahvia olikin liikaa ja kerma liian löysää. Holtista matka jatkui Perlanin upeaan metsään, josta emme aluksi omin neuvoin onnistuneet löytämään bilepaikkaa. Hälytimme siis pelastuspartion Perlanille aiemmin tulleesta porukasta, mutta kun me vihdoin löysimme toisemme, kävi ilmi, ettei pelastuspartio enää osannut takaisin bileisiin. :S Tässä vaiheessa mä otin ohjat käsiini ja lähdin johtamaan joukkoa tiheikön ja kivikkojen läpi. Ja löytyhän ne bileet sieltä! Metsäjääkärin taitoni saivat suuria kehuja vielä jälkeenpäinkin. Ei sitä turhaan ole metsässä rämmitty 12 kuukautta ;) Tai liekö hajuaistini herkistynyt alkoholille, jonka tuoksua seurailin keskittyneesti.. ei voi muistaa..

Kun vihdoin päästiin perille, niin mun olikin jo aika lähteä hakemaan lisäporukkaa bilepaikalle itse Perlanilta. Onnistuin siinäkin loistavasti ja löysin tällä kertaa takaisin ihan tietä pitkin. (olisin alunperinkin preferoinut tietä, mutta ilmeisesti muista oli hauskaa ryvettäytyä metsässä kännissä, eihän sitä kukaan ole tehnyt sen jälkeen kun täytti 16, tjtn.. muistoja, muistoja). Tältä hakumatkalta palatessani osa joukosta teki jo lähtöä, mutta suurten urheilusuoritusten jälkeen valitsin skumpan juomisen (kiitos vaan, Paavo) ja kuulumisten vaihtamisen. Kun juomat oli juotu, oli aika suunnata keskustaan ja baareihin. Tuli kierrettyä ainakin viisi baaria, ympäröivän porukan vaihdellessa guesthouse-tutuista uusiin tuttuihin. Kellon ollessa kuusi sulki myös 11 (11 on siis baarin nimi) ovensa ja piti lähteä kotiin. Pirteänä kuin peipponen ja selvänä kuin palokärki suuntasin siis 10-11:n pikaruokavaihtoehtojen kautta kotiin auringon jo möllötellessä vuorten takaa.

Vapun päivänä oli sitten muuton vuoro. Sattuneesta syystä kaikki sujui hitaasti, mutta mitäs pienistä. Muutos oli suuri eläväisestä Alfhollista uuteen paikkaan, jossa jaan suihkun, vessan ja keittiön yhden henkilön kanssa. Kolmas huone on vapaana ja on mahdollista, että sinne muuttaa jossain vaiheessa ruotsalainen kämppikseni Alfhollista. Uuden asunnon hyviin puoliin kuuluu tietenkin esim se, että keittiötä pääsee käyttämään vapaammin. Huone oli ollut pari kuukautta tyhjillään ja sen patteri lähti käyntiin vasta parin päivän viiveellä ja vedossa oleiltuani onnistuin kehittämään pienen vilustumisen. Haah, tää tapahtui samana päivänä kun olin Islannin ulkoministeriön lähetystöille pitämässä sikainfluenssa-tiedotustilaisuudessa. Kyllä niillä ylemmillä voimillakin on joskus huumorintajua.. 

Lauantaina kävin saksalaisen opiskelualakolleegani kanssa Hafnarfjördurissa katsomassa ruotsalaisen leffan Ådalen 1931. Mä en tosiaan tiennyt, että _Ruotsissa_ on kuollut 5 ihmistä lakon takia. Suomessakin oli aika raisua menoa tuohon aikaan, mutta käsittääkseni kukaan ei kuollut, ei ainakaan armeijan luoteihin. Jännittävän romanttisesti ja epätodellisesti oli vielä esitetty koko elokuva. Leffaa seurasi keskustelu mm. Suomen ja Saksan aseveljeydestä toisen maailmansodan aikana ja Suomen vuoden 1918 sodasta. Jännää on, että jotain muutakin kansallisuutta edustavaa jaksaa kiinnostaa. Onko tän blogin lukijoissa muuten joku, joka osais tipsata Jokisipilän englanniksi kirjoittamasta artikkelista koskien aseveljeyttä? Kai siitä ees jotain on, jossain???