Laatuasumista

Tällä kertaa vuorossa ainakin asunto-ongelmia, lähetystötyötä ja syvällisiä

Kaikenlaisten kummallisten vastoinkäymisten takia pääsin vasta nyt katsomaan huonetta, josta olin saanut vihiä jo pian saapumiseni jälkeen. Tai oikeastaan, pääsin katsomaan avaimenreiästä huoneseen, koska vuokralainen ei ollut paikalla, vaan lomamatkalla Espanjassa (huokaus). Taustatietona pitänee kertoa, että islantilaiset asuvat isoissa pienkerrostalon tapaisissa taloissa ja pitävät usein alivuokralaisia, jotka jakavat kylpyhuoneen ja keittiön vuokranantajiensa ja/tai muiden vuokralaisten kanssa. Tällaisesta paikasta oli siis kyse. Huone oli tällaisen talon ensimmäisessä kerroksessa ja keittiötilat, wc ja pyykkitupa olivat kellarissa. Talo oli hyvän alueen julkisivuremontin kokeneista taloista vaatimattomin, mutta sisäänastuttuani totesin sen olevan kuitenkin siisti ja hyvin pidetty. Paikan päällä kävi ilmi, että kellarikerroksesta oli myös juuri vapautunut huone, jonne pääsisi muuttamaan vaikka heti. Ensin mainittu huone olisi vapaa mahdollisesti vasta kesäkuussa. Eipä siinä mitään, huone oli vaatimaton, mutta siisti ja vuokraan sisältyy internet-yhteys ja rajattoman käytön uimahallikortti. Ja uimahallille kävelee tuolta noin 2 min. Kaikin puolin mukavaa siis. Mutta, alivuokralaisten käytössä ei ole suihkua (mikä selittää uimahallikortin). Se siitä sitten, mä haluan päästä suihkuun vaikka kahdelta yöllä, jos siltä tuntuu. Poislähtiessäni olin lievästi shokeeraantunut, muistelin vain putkiremontin aikaista elämääni ja totesin, että ei enää ikinä sellaista!

Olin keskeyttänyt asunnonetsinnän hetkeksi turhautumisen ja ahdistuksen takia, mutta eipä tuonne huhti-toukokuun vaihteeseen ole enää kuin pari viikkoa ja nyt jo inhottaa ajatus toukokuusta asuntopaineiden alla. Ratkaisuja pitää siis tehdä elämää helpottamaan, ja pian. Asuntoahdistuksen sijaan olen käyttänyt energiaani pitkiin kävelyretkiin, mm. Perlaniin ja melkein Seltjarnarnesin ympäri. Perlanissa sattui olemaan jonkinlaiset isot cd-/dvd-markkinat, joista tuli ostettua 3 cd:tä ja 2 dvd:tä yhteensä 30:lla eurolla. Ei huono kauppa ollenkaan. Olen löytänyt myös Pohjolan talon sekä sen kirjaston ja liittynyt kuntosalin jäseneksi. Ensimmäinen kuntosalikäynti olikin mielenkiintoinen; sali on ensinnäkin exclusive, vain naisille. Toiseksi, valitsin ensimmäiseksi kokeilukerraksi englanninkielisen vetäjän body pumpin, noinniinku pehmentämään laskua. Valinta osoittautui täysin turhaksi, koska en kuitenkaan kuullut vetäjän ohjeita musiikin alta. Noh, tuttua hommaahan tuo oli, joten ei suurempaa ongelmaa. Eniten huvitusta tarjosi kuitenkin amerikkalainen (?) tummaihoinen vetäjätär, joka komenteli pumppaajia kuin paraskin Captain Jack silmänvalkuaisten pullistuessa tehostamaan intensiivisen katseen vaikutusta. Aika jännä, sanoisin..

Pääsiäisenä pääsin lähetystön kakkosmiehen, hänen saksalaisen kolleegansa ja paikallisen suomen lehtorin kanssa haikkaamaan Reykjanesvitiin. Päivä oli aurinkoinen ja rannalla tietysti erityisen tuulinen, mutta oli kyllä huippua tarpoa keskellä "islantilaista luontoa", jota parhaiten kuvaa luonnehdinta: "maailma ydinsodan jälkeen". Jep. Ja kavuttiin vielä kraaterillekin. Haikkaamasta ajelimme kahville Hafnarfjörduriin. Museokahvilassa oli tarjolla mm. erinomaista brownieta, mutta tarjolijatyttö oli kyllä varsin pihalla tyrkyttäessään kermavaahtoa latteeni. Illalla jäin vielä kakkosmiehen kotiin auttamaan kokkailussa ja sitten tietysti syömään ja nauttimaan viiniä. Oikein mukava päivä ihan kokonaisuudessaan siis.

 

Pienessä lähetystössä työskentely on tähän asti ollut mukavaa, vaikka välillä hiukan mietityttää, missä vaiheessa keski-ikäistymistä sitä itse on, kun lähimmät työtoverit ovat nelikymppisiä naisia, kuusikymppisestä suurlähettiläästä puhumattakaan. Keski-ikäistymisen vaara on kylläkin ainoa uhkatekijä tuolla, eikä sekään niin paha, koska kaikki ovat tosi kivoja ja ikäerosta huolimatta ollaan samalla aaltopituudella. Mutta, emmä silti haluis vielä omata nelikymppisen mentaliteettia.. Työtehtäväni ovat edelleen samoja, maatiedoston ja nettisivujen päivittämistä, joiden lisäksi olen läpikäynyt lähetystöstä löytyviä esitteitä, heittänyt pois vanhoja ja tilannut uusia. Talouskriisiä ja sen uutisointia seurataan lähetystössä tarkasti, tällä viikolla suurimman kohun ovat aiheuttaneet pankkien puolueille ennen lamaa antamat huimat lahjukset sekä niihin liittyvä kaksinaamaisuus. Parlamentissa hyväksyttiin nimittäin yksittäisille lahjoituksille maksimisumma, joka oli noin sadasosa siitä, mitä puolueet olivat aiemmin vastaanottaneet. Kruunun arvo on täällä ollessani vain laskenut (lisää ostovoimaa mulle!) ja nyt hallitus on ilmeisesti valmis päästämään sen kellumaan. 

Ja sitten ihan toiseen asiaan. Olen viettänyt täällä paljolti aikaa yksin, kuluttanut aikaa kävelemällä ja milloin mitenkin. Guest housessa asuvilla on omat elämänsä, enkä välttämättä kohtaa kämppiksiäni kuin satunnaisesti keittiössä, jos silloinkaan. En ole siis päässyt syvemmin tutustumaan heihin ja kohtahan he jo lähtevät kotimaihinsa, kun vaihtoaika loppuu. Eniten olen ollut tekemisissä lähetystön kakkosmiehen (siis -naisen) kanssa, jonka kanssa ollaan käyty vähän lenkillä ja parikin kertaa uimassa. Töissä tulee höpöteltyä paljon lähetystön sihteerin kanssa, meillä kun on yhteinen työhuone ja maatiedostoa päivittäessä hän on suureksi avuksi paikallistietoineen. Ja tottakai muutkin kuulumiset vaihdetaan. Välillä (useinkin) tuntuu siltä, että mut valittiin tuonne harjoittelijaksi pitkälti siksi, että vähäisestä iästäni huolimatta olen tehnyt kaikenlaista ja ennenkaikkea siksi, että toisin hiukan väriä vakkarityöntekijöiden fakkiutuneeseen rutiiniin. Mulle kun kaikki täällä on uutta ja ihmeellistä. Hauskaa :)

Olen siis päässyt viettämään niinsanotusti laatuaikaa omassa seurassani, jolloin ajatukset rupeaa helposti karkailemaan omille urilleen. Vielä en jaksa huolestua siitä, mitä tapahtuu lokakuussa harjoittelun päätyttyä, mutta pakkohan sitä on jotain suuntaa etsiä. Uusia (nelikymppisiä =) ihmisiä tavattuani ja elämäntarinoita kuunneltuani on taas kerran ruvennut mietityttämään, että mitä sitä oikein haluaa elämältä. Ja mistä sitä leipänsä hankkii jatkossa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan onhan se elämä muutakin. Mutta mitä, missä, ja ketä siihen kuuluu? ..ja milloin? Jos vaan löytäisi jostain sen kuuluisan langanpään, niin voisi ruveta kerimään. Kumma juttu, mutta paljosta yksinolosta huolimatta nuo kysymykset ei ole ruvennut ahdistamaan (sormet ristiin-nyt!). Langan laskeutumista elämääni odotellessa ajattelin tehdä parhaani mukavan elämän saavuttamiseksi täällä kaukana poissa, jossa ei pahemmin hötkyillä. Aina tulee seuraava lento, tai lautta.