Shoppailua ja Tanskan matka

Näitä blogikirjoituksia on väännetty pitkin viikkoa, julkaisen taas kerralla kaikki, mukana jopa pari kuvaa :) Aloitan siis viime viikosta (vko21). Saa kommentoida, on jopa toivottavaa!! Vuorovaikutteisuus on (yleensä) plussaa :)

Seuraava viikko kului mukavasti suurin piirtein rutiininomaisesti salilla ja kielikurssilla iltaisin, töissä päivisin. Mukavaa vaihtelua toi "kaukaisen tuttavan" :S piipahtaminen Reykjavikissa, omanikäinen ja edes vähän tuttu seura oli todella piristävää. Päänvaivaa aiheutti lähinnä paikallisella kampaajalla vierailu ja hiusten värjääminen itse, mutta molemmat osoittautuivat lopulta hyviksi ideoiksi. Pää siis keveni kunnolla Norjan kansallispäivän viettoa ennen. Euroviisut katselin itsekseni sukkahousujen metsästyksen täysin uuvutettua mut. Tämän kaupungin keskustasta on lähes mahdotonta löytää pleinejä vaaleita sukkahousuja tai sitten sellaisia, joissa ois joku kiva koristeommel esim nilkassa. Sen sijaan värillisiä sukkahousuja ja varsinkin legginsejä löytyy joka makuun ja lähimmäksi koristeellista versiota pääsin alusvaateliikkeessä, jossa mulle tarjottiin sukkahousuissa koko säären tatuointimaista koristelua. Ei auttanut muu kuin marssia koko matka Kringlaniin ja mikäs siinä köpötellessä auringon paistaessa täydeltä terältä. Jo Kringlanin edessä löysin tilanteeseen sopivan helpotuksen, Ellos/Josefssons-myymälän, jossa oli heti ovelta näkyvissä tasan sellaiset perussukkikset, joita olin hiki päässä Laugavegurilla etsinyt. Pelastus. Kringlanissa olikin sitten jonkinlaiset alennuspäivät ja Topshopista ostoskassiin pääsi elämäni ensimmäinen tunika. Jepjep, kauan on tota aivopesua pitänyt harjoittaa, ennen kuin tähän asti päästiin. Haluan kuitenkin huomauttaa, että kyseinen tunika ei suinkaan ole mikään teltta ja muutenkin juuri sellainen kuin minun voi kuvitella ostavan, jos on pakko ostaa tunika. Enkä myöskään olisi ostanut tuotakaan tunikaa, ellen olisi aiemmin päivällä tehnyt vyölöytöä Punaisen Ristin kirpparilta.

Päästyäni vihdoin kotiin seitsemän maissa olin rättipoikkiväsynyt ja päätin jättää Euroviisukatsomot väliin. Lähin sellainen olisi ollut Kringlanin toisella puolella, eli sama matka uudestaan olisi ollut edessä ja vielä kauemmas. Sama kansankielellä: yli tunti kävelyä. Päivään oli jo sukkahousujen metsästyksen lisäksi kuulunut ylipitkä combat-tunti, löhöilyä potturissa, harhailua kaupungilla ja monikulttuurisuus-päivän ohjelman seuraaminen. Katselin monikulttuurista kulkuetta, ihastuin Strange Fruitin esitykseen, jossa soitettiin Värttinää (Suomessa Värttinä ois evvk, mutta taidanpa täällä aikani kuluksi kaivaa niiden kipaleita jostain. Sanoitukset kun herättivät mielenkiintoni ;) ja kurkkasin bulgarialaista tanssiesitystä.

Norjan kansallispäivänä asu-suunnitelma muuttui moneen kertaan, mutta lopulta olin tyytyväinen, että hankin sukkikset, koska mielijohteesta suoritettu heräteostos kirpparilla oli kommenteista päätellen nappivalinta. Siitä huolimatta tuli juhlahousutkin prässättyä seuraavaa kertaa varten. 

Seuraavan viikon piristys oli kolmipäiväinen työviikko helatorstailla ja vapaalla Köpis-perjantailla höystettynä. Vietin siis pitkän viikonlopun Tanskan Århusissa ja Kööpenhaminassa FNF-merkeissä. Tanskaan oli mukava päästä katselemaan puita ja tunnustelemaan mannerta, mutta hyvistä ostoksista huolimatta Köpis ei edelleenkään kuulu suosikkeihini. FNF-tyyliin koko lauantai kokoustettiin Århusin hotellin kabinetissa auringon paistaessa täydeltä terältä ja merta pääsi ihailemaan lähinnä hotellihuoneen parvekkeelta. Mahtavat puitteet saivat kuvittelemaan, että olen Välimeren rannalla, enkä Tanskassa, mutta sen enempää maisemista ei päässyt nauttimaan. Jos haluutte viettää romanttisen viikonlopun ylellisessä hotellissa, voin antaa vinkin :)

Sunnuntaina meidät sentään kuskattiin huiputtamaan yksi Tanskan korkeimmista mäistä, Himmelbjerg. Maisemat olivat kauniit ja keväisen vehreät. Kiertoajelua täydensi vielä vierailu Aquariuksessa, jossa ihastelin pesukarhua "pesulla" ja äärimmäisen hurmaavaa pientä salamanteria, tanskaksi laji oli bjergsalamander. Kuvia tästä pikkukaverista löytyy osoitteesta http://www.fugleognatur.dk/gallery.asp?mode=ShowLarge&ID=37993, så saet..!

Päästyäni sunnuntaina taas lentokentälle sain tietää, että lentoni on myöhässä, joten hetken kiroiltuani otin junan Köpikseen ja kaikeksi onneksi sain vielä kahviseuraa vanhasta tutusta :) Kahvittelu suunnilleen samanikäisen suomalaisen kanssa teki paljon hyvää "vanhusten" kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen. Syvä huokaus.. Ja muutenkin syvä Kastrup+Köpistrauma ei ei syventynyt ihan niin paljoa myöhästyneestä lennosta huolimatta.

Meikä 27-v ja pari päivää sitä ennen

Jaeja

Torstaina oli erikoinen ilta, täällä näytettiin Pohjolan talolla Tuntematon sotilas. Englanninkielisillä teksteillä. Syksyllä julkaistaan teoksen uusi islanninnos (?), jonka kääntäjä ja eräs suomalainen kääntäjä keskustelivat uudesta käännöksestä ennen leffan alkua. Ja itsehän saavuin tilaisuuteen puoli tuntia myöhässä, kuvitellen siten missaavani islanniksi käydyn käännöskeskustelun. Olin kovin väärässä ja saavuin siis pahasti myöhässä lähes täyteen, suljettuun saliin ja jouduin kaikkien silmätikuksi. Unohdin kuitenkin koko jutun, koska täällä kaikki ovat aina myöhässä. Keskustelu kesti tunnin, joten leffa laitettiin pyörimään vasta puoli kymmenen maissa, kun ihmiset vielä seurustelivat viinilasillisten ääressä. Joko järjestäjät eivät olleet tietoisia leffan pituudesta tai sitten suunnittelu oli muuten epäonnistunut. Paikalle ei siis jääneet kuin harvat ja valitut, minä mukaanluettuna. Huomasin katsoneeni Tuntemattoman ehkä muutaman kerran liikaa, kun oikein odotin tiettyjä fraaseja ja kohtauksia. Vajaa kolme tuntia kului kuitenkin hetkessä ja kahdentoista maissa lähdin taistelemaan tietäni kotia kohti tavallista hyytävämpää ja voimakkaampaa tuulta vastaan.  Aiemmin suorittamani peliliikkeeksi tarkoitettu myöhästyminen osoittautui vain haitalliseksi seuraavan päivän vastaanotolla, kun joka toinen tapaamani henkilö muisti minut "sinä nuorena, joka tuli myöhässä".. Liike olisi siis pitänyt miettiä loppuun asti ja ottaa huomioon, että tässä nimenomaisessa tilaisuudessa oli paljon suomalaisia vieraita, jotka katkeroituivat islanniksi käydystä käännöskeskustelusta. Niin, itsekin olisin katkeroitunut, jos olisin istunut siellä koko tunnin..

Vastaanotolta sain mukaani doggy bagin täynnä herkullisia cocktail-paloja sekä pullon valkoviiniä. Se kun oli avattu jo ja olisi muuten mennyt haaskuun. Nyt ei siis mennyt, vaan 

pääsi parempiin suihin, kun suurella joukolla (minä +2) juhlimme synttäriäni seuraavana päivänä Althingin puutarhassa. 

Ainii, enpä muista milloin mulle on viimeksi laulettu onnittelulaulu, mutta vastaanoton jälkeen lähetystön paikalla ollut hlökunta yhdessä lähettilään vaimon kanssa lurauttivat kunniakseni "Ja, må hon leva"n residenssin keittiössä. Olin tietenkin otettu. 

Synttäri-iltana mut ystävällisesti kutsuttiin grillibileisiin, joihin saavuin tuomisinani ensin hämmästystä, sitten ihastusta herättänyt ananas. Nyt sitten on muutama kansalaisuus lisää maailmassa, jotka tietävät grillatun ananaksen herkullisuudesta. Ilta sujui kuten yleensä; grillattiin ja juotiin kaljaa, puhuttiin ja juotiin kaljaa, puhuttiin lisää ja tutustuttiin uusiin ihmisiin ja juotiin kaljaa, lisää puhumista ja tutustumista, kalja vaihtui lantrattuun viinaan, bileistä löytyi suomalainen, josta kukaan ei ollut aiemmin tietoinen, lisää kaljaa tai lantrattua viinaa ja aggressiivinen keskustelu pohjoismaisen rahoituksen hakemisesta ruotsalaisen kanssa (kyllä, otin sen hyvin henkilökohtaisesti, minähän ja yksin minä olen syyllinen mm. Pohjoismaisen kulttuurirahaston hakuaikoihin=), siirtyminen vesisateessa tuulesta ja sateesta kitisevien Etelä-Eurooppalaisten kanssa bileistä baariin, fölipullon tyhjentäminen matkalla, pissatauko baarissa matkan varrella ja lopulta toisen baarin jonoon odottamaan, että koko (yli) kymmenpäinen seurue pääsisi sisään. Sen jälkeen baaritiskin kautta täpötäydelle tanssilattialle (tai siis täpötäyteen baariin, jolloin koko baari=tanssilattia), huitaistaan huiviin ruotsalaisen selvästi anteeksipyynnöksi tarkoitettu snapsi (paitsi, jos en olisi itse myöhemmin ymmärtänyt tarjota shottia vastapalveluksena, niin mua ei varmasti moikattais kadulla, kyseessä oli kuitenkin Ruotsin kansalainen) jotain yrttiviinaa, tanssia, konemaista tanssia, humalainen totaalikyllästyminen konemusaan ja poistuminen kys. paikasta homobaariin paikanvaihtoon suostuneen lähimmän tuttavan kanssa, kunnon fiilistelyä homobaarissa kasariklassikoiden tahtiin, fiilistelyn päättäminen I will surviveen, poistuminen homobaarista baariin, jossa on pisin aukioloaika. Ja baaritiskin kautta jortsuilemaan. Pilkun jälkeen epämääräisen mutkan kautta kotiin nukkumaan kellon tullessa seitsemän. Näin siis jäi yksi lauantai Reykjavikissa ja mun 27-vuotispäiväni historiaan. 

Elämä Islannissa on erilaista

Asioita, joita en tehnyt kotona Turussa

*herännyt LAUANTAI-aamuna klo 8.30 mennäkseni kymmenen maissa jumppaan. Ei tullut kuuloonkaan, ei myöskään arkisin, vaikka töihin ei ollut menemistä tai ei ainakaan ennen kymmentä (krhm, kahtatoista).

*laittanut ruokaa. Lounasravintoloita ei ole lähetystön suorassa läheisyydessä, eikä lounasruokailu ole täällä sen edullisempaa kuin päivällisen syöminen. Puolivalmisteita, kuten marinoituja kanasuikaleita ei täältäkään löydy, sen sijaan tiskit ja pakastealtaat pullistelee kalasta sekä lampaan- ja porsaanlihasta. Ylpeänä voinkin ilmoittaa, että olen oppinut tekemään hyvää uunikalaa ja eräänä iltana innostuin tekemään kinkku-juustopiirasta, joka sekin onnistui mukavasti. Paras ruoanlaittoaika on tietty yhdeksän ja yhdentoista välillä illalla, koska siinä vaiheessa muistuu mieleen (jos muistuu), että huomennakin on syötävä. 

*katsonut televisiota. Koska en omista digiboksia. Täällä sellaista ei tarvita, mutta kämpän kalustukseen kuuluu telkkari :) En edelleenkään koe sitä välttämättömäksi, mutta onhan se ihan kiva. Tässä parin viikon aikana eniten tutuksi on tullut lastenohjelmat =D ja amerikkalaisia sarjoja, kuten Täydellisiä naisia ja Lostia olen myös vilkuillut. Jenkkisarjoista ei sen enempää, eivät herätä intohimoja, vaikka niitä nyt saisikin katsoa sydämensä kyllyydestä. Aika jees toisaalta, tää todistaa, että telkkarin "omistajanakin" on mahdollista pysyä joidenkin ilmiöiden ulkopuolella. Lastenohjelmista vois vaikka oppia vähän islantia.. Sitäpaitsi täällä näytetään Puccaa, Hruturinn Hreinia (Shaun the Sheep, samat tekijät kuin Wallace ja Gromitilla) ja vanhoja Akuja. Mulla näkyy vaan yksi kanava, ilmeisesti vuokraemäntä ei oo maksanu muista.

*käynyt uimassa. Täällä käyn suurin piirtein kerran viikossa pulikoimassa

 1000-1500 m Laugardalurin ulkoaltaassa. 40 asteinen heitur pottur uinnin jälkeen kruunaa kaiken.

Pohdintaa

Miksi kirjoittaa blogia silloin tällöin, kun voi kirjoittaa monta tekstiä kerralla? Julkaisen siis monta juttua ja yritän etsiä muutaman kuvankin jossain vaiheessa tekstiä elävöittämään. Kaikenlaista on tapahtunut, enkä varmasti edes muista kertoa kaikkea oleellista täällä, mutta jos nyt edes tärkeimmät. Ehkä. Huh, laittaa taas pienen mielen pohtimaan kaikenlaista, kun todiste taas yhden vuoden vierähtämisestä, eli synttärit, lähestyy. 

Suomen Posti, öh anteeksi, siis Itella oli tällä kertaa ollut ystävällinen ja välittänyt Helsingin Yliopistosta kirjeen vanhasta osoitteestani uuteen. Kyse oli siis hyväksymiskirjeestä. Minulla on nyt opinto-oikeus ensi syksystä alkaen Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan poliittisen historian maisteriopintoihin. Kiitos Pauli, vinkistä. (Mua rupee vaan pelottaan sun tulevaisuuden ennustamiskyky, koskakohan joku insinöörin planttu tulee ja ostaa mulle omakotitalon..ja tuleeko musta kuitenkin ruotsin opettaja) Takaovi on siis avattu, mutta mieluiten käyttäisin paraatiovea eli menisin töihin. Tosin muuttaminen Islannista pääkaupunkiseudulle ei kuulosta yhtä hirveältä kuin muutto Turusta pääkaupunkiseudulle, mutku.. Kyl te tiärätte. 

Arkea

Töissä olen saanut viime viikkoina hiukan uudenlaisia tehtäviä. Valvoin esim yhden pääsykokeen ja kävin tosiaan siellä tiedotustilaisuudessa (köh, koska kukaan muu ei päässyt..) Lisäksi olen saanut haastavan raportointitehtävän, josta en uskalla vielä edes kertoa, avaudun asiasta sitten kun tiedän tuloksen :) Edustamaankin olen päässyt; viime viikolla Färsaarten lippujuhlaan, jossa soitti färsaarelainen bändi Orka, kannattaa tsekata! Jännää menoa oli ja pojat olivat itse rakentaneet soittimensta. Tai nyt niillä oli jo tekniikkaakin mukana, mutta noin periaatteessa. Olivat olleet vastikään soittamassa Albert Hallissakin, vow. Tarjoilutkin tuolla oli aikast jees, esillepanoon ja kansalliseen eksoottisuuten oli todella panostettu. 

Tänään olin seuraamassa pohjoismaisen "opetussivuston" islanninkielisen version julkaisua. Tilaisuus oli suurimmaksi osaksi islanniksi ja sivuston sisältö (ikävä kyllä, tekijöistä johtuen) yllättäviltä osilta tanskaksi. Kannattaa kuitenkin tsekata, jos pohjoismaisuus kiinnostaa, sivusto on helppolukuinen ja -käyttöinen ja paikalle olleet kohderyhmään kuuluvat, elikkäs koululaiset näyttivät olleen ihan kiinnostuneita hommasta. http://www.dr.dk/Undervisning/Norden/Forside.htm

Bongasin tilaisuudessa paikallisen Norden-yhdistyksen pääsihteerin, joten tiedossa taitaa olla lisää sosiaalisia tilaisuuksia noissa merkeissä. Lounaskeskustelua harrastin myös samassa pöydässä istuneen Pohjolan talon johtajan, Max Dagerin kanssa. Pitänee jatkaa nuorison promovoimista tähän suuntaan perjantaina suomalais-islantilaisen kulttuurirahaston vastaanotolla. Parasta julkistamisessa kuitenkin oli, että tilaisuudessa sai lämmintä ruokaa. Ilmeisesti johtuen siitä, että paikalla oli myös koululaisia ja että oli lounasaika. Nam, sanon minä. Kevyt lounas olikin kiva viimeistellä smoothie-jälkkärillä yliopiston kahvilassa suomen ja ruotsin lehtoreiden seurassa. Sain tehtäväksi välittää lähettiläälle terveisiä, että mun ohjelmaan pitää lisätä fikailua ja kevyitä poliittisia ja kultturelleja keskusteluja Pohjolan talolla. Joo-o, sanon minä. 

Tähän väliin sopiikin pieni katsaus Islannin poliittiseen tilanteeseen/lamaan. Vaalit pidettiin reilu viikko sitten. Sosialidemokraatit ja Vihreä vasemmisto nousivat siis enemmistöpuolueiksi parlamenttiin ja muodostavat hallituspohjan, kuten ennen vaalejakin. Hallitusneuvottelut ovat edelleen käynnissä, suurin kiista kysymys näiden kahden vasemmistopuolueen välillä on EU-jäsenyys. Sosdem on ehdottomasti neuvottelujen ja jäsenyyden kannalla, kun taas Vihr vas ehdottomasti Eu:ta vastaan. Vaalien jälkeen on myös epäilty, että Vihr vas sai oletettua vähemmän ääniä juuri EU-vastaisten kannanottojensa takia. Joka tapauksessa puolue kasvatti parlamenttiryhmäänsä viidellä henkilöllä. EU-keskustelu nivoutuu myös perustuslain muuttamiseen ja kansanäänestyksen järjestämiseen sekä kansankokouksen koollekutsumiseen. Vaalit olivat siis sikäli historialliset, että Itsenäisyyspuolueen 18 vuotta kestänyt valtakausi päättyi ja maahan saatiin vasemmistohallitus. Myös uusien ja naisparlamentaarikoiden määrä on ennätyksellisen suuri. Parlamenttiin pääsi uutena myös epäpoliittinen ryhmittymä, Kansanliike, joka on koonnut voimansa mielenosoituksiin jne osallistuneista aktiivisista kansalaisista. Äänestysprosentti oli suomalaisesta näkökulmasta todella korkea, 85,1. 

Laman seurauksena Reykjavikissa on siis aiempaa enemmän huoneita vapaana, kun puolalaiset lähtevät takaisin kotimaahansa. Myös monet vuokranantajat ovat laskeneet vuokria laman takia. Tavallisten ihmisten ostovoima on tosiaan laskenut ja keskituloisetkin joutuvat laskemaan menojaan aiempaa tarkemmin. Mitäs muuta.. Kesäkuussa alkavan kielikurssin hinta olisi muuten neljänneksen kalliimpi kuin huhtikuussa alkaneen. Hotellit ovat alkaneet ottaa erikseen hintaa aamiaisesta.. :S Kaduilla näkyy pulsuja, joka jonkun mielestä on merkki lamasta. Mulle tulee siitä vaan kotoinen olo, kun pitää hiukan väistellä ja nenään kantautuu tunkkainen vanhan viinan haju. Näinhän meillä Turun kävelykadulla joka kevät. 

Aihealueesta toiseen: nyt kun olen hiukan enemmän ehtinyt tutustua kuntosaliini, on mulle tullut tunne, että se touhu on jotenkin aikaansa jäljessä, vaikka salilla on mm. muutama amerikkalainen ohjaajakin. Jumppatunnit voi alkaa hiukan myöhässä, jos ohjaaja ei esim ole löytänyt parkkipaikkaa tms. Tai tuntia voidaan laittaa ohjaamaan joku ihan muu kuin ammattiohjaaja, jos vakiohjaaja on estynyt eikä ketään muuta saada paikalle. Nimim. takana suuren vitutuksen aiheuttanut Body Pump-tunti, jonka jälkeen hajotin pohkeeni juoksumatolla. Spinning-pyörissä ei ole klosseja, paitsi yhdessä. Erikoiskohtelu mun tapauksessa siis taattu. Mutta siinäkin oli mun mielestä kummallista se, että pyörässä ei oikeastaan ollut polkimia, ainoastaan klossit. Eipä oo tätäkään aiemmin nähty.    

Vappuviikko

kului kuin siivillä mm. Oslon reissun jälkipuintiin (miten niin mukava, erinomaisessa seurassa vietetty viikonloppu voikin saada kurjia seurauksia) ja muuttohommiin. Kielikurssilla avasin vihdoin suuni ja kysyin mahdollisuutta osallistua vaativampaan kurssiin, minullahan kuitenkin löytyy jonkinlaista pohjaa islannin opiskeluun. Niinpä minut sitten passitettiin astetta vaikeammalle kurssille ja vielä tässä vaiheessa (krhm, kolmen kurssikerran jälkeen) kurssi ja kurssitoverit tuntuvat mukavilta. Lisäksi kurssia pidetään vasta myöhemmin illalla, joten ehdin salille töiden ja kurssin alkamisen välillä, eikä enää tarvitse olla joka päivä juoksemassa tukka putkella keskustaan heti töiden jälkeen. Kurssilaiset ovat mm. valmistelemassa videota muistoksi opettajalleen, miettikääs sitä! Ja repivät mutkin mukaan siihen, vaikka olin tosiaan ekaa kertaa kurssilla. Huonompi juttu on, että kurssi loppuu ensi viikolla ja joudun ilmeisesti sumplimaan lisää opetusta, ehkä aloittamaan kyseisen kurssin alusta tjtn. Tänään kurssilla kävi ilmi, että yksi osallistujista on norjan lehtori, nytpä sitten tunnen suomen, norjan ja ruotsin lehtorit Islannin yliopistosta. Täällä muutenkin tuntuu, että pohjolan ihmiset pitää yhtä, kun pelkän oman maan kansalaiset on vähissä. Tai sitten pohjoismainen aivopesu on mun osalta onnistunut loistavasti! =)

Aikaa kului myös vapun valmisteluun, me vietettiin nimittäin suomalais-ruotsalaista vappua guesthousessa. Eli mä ja ruotsalainen kämppis tehtiin perunasalaattia, mä tein lohi-hapankorppurullia ja mokkapaloja (mun spesiaaleja, tiedättehän) ja sit tarjolla oli silliä ja keitettyjä perunoita. Paikalla oli lähes koko guesthouse ja suurin piirtein saman verran porukkaa päälle. Guesthousesta lähdettiin Perlania kohtiin juhlimaan vappua kokon kera erasmus-opiskelijoiden kanssa. Itse kylläkin käytin oikoreittiä muutaman vastatapaamani suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa eli poikettiin Hotel Holtin aulabaarin parille shotille. Hot shot ei ollut nimensä vertainen, mutta meni sekin mukavasti alas, vaikka kahvia olikin liikaa ja kerma liian löysää. Holtista matka jatkui Perlanin upeaan metsään, josta emme aluksi omin neuvoin onnistuneet löytämään bilepaikkaa. Hälytimme siis pelastuspartion Perlanille aiemmin tulleesta porukasta, mutta kun me vihdoin löysimme toisemme, kävi ilmi, ettei pelastuspartio enää osannut takaisin bileisiin. :S Tässä vaiheessa mä otin ohjat käsiini ja lähdin johtamaan joukkoa tiheikön ja kivikkojen läpi. Ja löytyhän ne bileet sieltä! Metsäjääkärin taitoni saivat suuria kehuja vielä jälkeenpäinkin. Ei sitä turhaan ole metsässä rämmitty 12 kuukautta ;) Tai liekö hajuaistini herkistynyt alkoholille, jonka tuoksua seurailin keskittyneesti.. ei voi muistaa..

Kun vihdoin päästiin perille, niin mun olikin jo aika lähteä hakemaan lisäporukkaa bilepaikalle itse Perlanilta. Onnistuin siinäkin loistavasti ja löysin tällä kertaa takaisin ihan tietä pitkin. (olisin alunperinkin preferoinut tietä, mutta ilmeisesti muista oli hauskaa ryvettäytyä metsässä kännissä, eihän sitä kukaan ole tehnyt sen jälkeen kun täytti 16, tjtn.. muistoja, muistoja). Tältä hakumatkalta palatessani osa joukosta teki jo lähtöä, mutta suurten urheilusuoritusten jälkeen valitsin skumpan juomisen (kiitos vaan, Paavo) ja kuulumisten vaihtamisen. Kun juomat oli juotu, oli aika suunnata keskustaan ja baareihin. Tuli kierrettyä ainakin viisi baaria, ympäröivän porukan vaihdellessa guesthouse-tutuista uusiin tuttuihin. Kellon ollessa kuusi sulki myös 11 (11 on siis baarin nimi) ovensa ja piti lähteä kotiin. Pirteänä kuin peipponen ja selvänä kuin palokärki suuntasin siis 10-11:n pikaruokavaihtoehtojen kautta kotiin auringon jo möllötellessä vuorten takaa.

Vapun päivänä oli sitten muuton vuoro. Sattuneesta syystä kaikki sujui hitaasti, mutta mitäs pienistä. Muutos oli suuri eläväisestä Alfhollista uuteen paikkaan, jossa jaan suihkun, vessan ja keittiön yhden henkilön kanssa. Kolmas huone on vapaana ja on mahdollista, että sinne muuttaa jossain vaiheessa ruotsalainen kämppikseni Alfhollista. Uuden asunnon hyviin puoliin kuuluu tietenkin esim se, että keittiötä pääsee käyttämään vapaammin. Huone oli ollut pari kuukautta tyhjillään ja sen patteri lähti käyntiin vasta parin päivän viiveellä ja vedossa oleiltuani onnistuin kehittämään pienen vilustumisen. Haah, tää tapahtui samana päivänä kun olin Islannin ulkoministeriön lähetystöille pitämässä sikainfluenssa-tiedotustilaisuudessa. Kyllä niillä ylemmillä voimillakin on joskus huumorintajua.. 

Lauantaina kävin saksalaisen opiskelualakolleegani kanssa Hafnarfjördurissa katsomassa ruotsalaisen leffan Ådalen 1931. Mä en tosiaan tiennyt, että _Ruotsissa_ on kuollut 5 ihmistä lakon takia. Suomessakin oli aika raisua menoa tuohon aikaan, mutta käsittääkseni kukaan ei kuollut, ei ainakaan armeijan luoteihin. Jännittävän romanttisesti ja epätodellisesti oli vielä esitetty koko elokuva. Leffaa seurasi keskustelu mm. Suomen ja Saksan aseveljeydestä toisen maailmansodan aikana ja Suomen vuoden 1918 sodasta. Jännää on, että jotain muutakin kansallisuutta edustavaa jaksaa kiinnostaa. Onko tän blogin lukijoissa muuten joku, joka osais tipsata Jokisipilän englanniksi kirjoittamasta artikkelista koskien aseveljeyttä? Kai siitä ees jotain on, jossain???

Uusi koti!!

Uusi asuinpaikka löytyi juurikin kreivin aikaan, muutama päivä ennen kuun vaihdetta. En olisi halunnut enää asua puolikasta kuukautta Guest housessa, vaikka muuttaessa sieltä pois tuntuikin haikealta. Kerron ensialkuun kaikista rupuasunnoista, joita kävin katsomassa, jotta käy selväksi, miten suuri helpotus oli löytää nykyinen huoneeni. Tällä hetkellä Reykjavikissa on vapaita huoneita ja niitä tulee koko ajan lisää opiskelijoiden ja etenkin puolalaisten lähtiessä koteihinsa. 

Olin jo vaipunut jonkunasteiseen epätoivoon käytyäni katsomassa yhden viikonlopun aikana yhteensä viittä huonetta, jotka kaikki olivat tavalla tai toisella huonoja. Ensimmäisessä paikassa huone oli vastamaalattu ja kylppäri kunnostettu, plussaaplussaa. Tosin tässä vaiheessa suihkua ei vielä ollut kytketty, eikä tässä maassa voi olla varma, että se on kahden viikon päästä kytketty, vaikka vuokraemäntä niin sanoisikin. Lisäksi huoneessa ei ollut sänkyä ja naapurit vaikuttivat epäilyttäviltä tai ainakin taisivat polttaa sisällä. Vuokraemännän kommentti "anything, but no drugs" ei varsinaisesti lisännyt intoa muuttaa tuonne.

Toisessa paikassa vuokraemäntä "asui" tällä hetkellä sairaalassa, eikä ollut käynyt vuokraamassaan paikassa pitkään aikaan. Vuokraemäntä osoittautui herttaiseksi vanhaksi muoriksi, kuin suoraan haltioiden keskeltä tupsahtaneeksi. Sain kuulla puolet muorin elämäntarinasta ja mm. hänen Kiinassa elävästä pojastaan. Asunto olisi jaettava puolalaisen, noin 5-kymppisen pariskunnan kanssa. Tosin puolalaiset olivat lähdössä kotiin kesäkuun alussa, joten olisin mahdollisesti saanut asua yksin kesän yli. Itse huoneen näkeminen oli sekä minulle että muorille suuri järkytys. Ei edes ne myrkynvihreät seinät, vaan se tosiasia, että edellinen vuokralainen oli maalannut isoja osia seinistä valkoisella maalilla. Tiedä häntä, vihreän värin sanotaan aiheuttavan mielenterveydellistä ahdistumista. Liekö edellinen vuokralainen nähnyt jotain epämiellyttävää seinillään vai mitä oli tapahtunut, mutta tuonne en tosiaan halunnut muuttaa. Vuokraemäntä sätti maanmiehiäänja totesi haluavansa vain ulkomaisia vuokralaisia, koska heidän kanssaan ei koskaan ole ongelmia. Hän mietti myös, voisikohan hänen omistamassaan toisessa huoneistossa asuva venäläinen mies maalata tämän huoneen uudelleen. Sain myös kuulla ikävistä asioista, joita oli tapahtunut islantilaisten vuokratessa muorin huoneita. Poliisin vierailuja ja jopa kuolemantapaus. Huh.  

Näiden kokemusten jälkeen seuraava huone yllätti siisteydellä

än, nykyaikaisuudellaan ja valoisuudellaan. Tosin uunia ei ollut käytettävissä ja yhteisten ruoanlaittotilojen sijaan ruoka olisi pitänyt valmistaa sisällä huoneessa. Kylpyhuone olikin sitten tämän paikan järkytys rapistuneine seinineen jne. Tämäkin paikka, kuten muutkin, joita kävin katsomassa, sijaitsi väärällä puolella kaupunkia. Viimeinen, rupuhuoneista paras, oli fasiliteeteiltaan järkevin, siistein jne, ainoana miinuksenaan kolkko asuinkäytävä ja punainen muovimatto. Ja sijainti. Vuokraisäntä osoittautui täsmälliseksi vanhaksi herraksi, joka yllätti minut kertomalla tavanneensa Kekkosen neljä kertaa ja osaamalla laulaa "mummoni mun mammani". Tuon 

viikonlopun tulos oli siis: ei kunnollista asuntoa, mutta useita mielenkiintoisia hetkiä mahdollisten vuokraisäntien, ja -emäntien kanssa. Viikonlopun common dinnerillä harkitsinkin jatkavani asuntojen katselua harrastuksena, vaikka löytäisinkin järkevän huoneen.

Seuraavalla viikolla sain vahvistuksen plan B:lle, eli yliopiston ruotsin opettajan huone vapautuisi jo toukokuun puolivälissä, eikä toukokuusta tarvitsisi edes maksaa vuokraa. Alfholl

issahan olisin voinut olla toukokuun puoliväliin ja sen jälkeen vuokraemännäksi olisi tullut tomera norjalaismummo. Ruotsin opettaja palaa kuitenkin syyskuuksi huoneeseensa, joten olisin joutunut taas Guest houseen.

Uskotte siis varmaan, että ilon määrää ei tarvitse liioitella, kun kuulin vapaista huoneista aivan lähetystön läheisyydessä, korttelin päässä Alfhollista (kiitoskiitos Katelin!!). Pääsin kats

omaan niitä jo samana päivänä ja meinasin todellakin pakahtua nähdessäni kaksi valoisaa, vaaleaa huonetta, täysinvarustellun, yksinkertaisen, mutta hyvinhoidetun keittokomeron, kunnollisen vessan sekä suihkukopin. Ainoa erikoisuus tässä paikassa on, että suihkukoppi, kuten pesukonekin,

 sijaitsevat tilassa, jota voisi Suomessa kutsua pannuhuoneeksi. Koska suihkukoppi kuitenkin on koppi, eikä suihkunurkkaus, eivät tilaa kiertävät putket tuota ongelmia. Kanssani asuu ranskalainen tyttö ja kolmas huone on tällä hetkellä tyhjillään. Työmatkakin lyheni kolmesta minuutista kahteen ja vuokra o

n alhaisempi kuin yhdessäkään katsastamistani rupukämpistä. Täällä siis olen asustellut toukokuun ensimmäisestä asti ja toivon mukaan ei tarvitse muuttaa mihinkään ennen Suomeen palaamista. 

Kotitalo.