"Iän karttuessa" olen huomaamattani alkanut yhä enemmän tarkkailemaan ympäristöäni ja siellä pyöriviä ihmisiä. Tässä muutamia täällä maailman laidalla perjantai-iltana tekemiäni huomioita.
Reykjavik on pieni kaupunki. Oikeasti. Onnistuin törmäämään vanhaan tuttuuni kadulla jo neljäntenä päivänä. Hän oli tietoinen siitä, että olen muuttanut tänne ja auttanut jonkun verran jopa asunnon haussa, mutta emme olleet vielä sopineet tapaavamme. Törmäsimme siis siitä huolimatta keskellä katua lähellä potentiaalista tulevaa asuinhuonetta ja vaihdoimme numeroita.
Onneksi, sillä sitä tarvittiin heti samana iltana, kun etsiskelin summittaisten ohjeiden perusteella karaoke-paikkaa, jonne reykjavikilaisten suomen opiskelijoiden oli määrä kokoontua juhlimaan suomen lehtoraatin jatkosta tehtyä päätöstä. Parin puhelun jälkeen löysin seurueen, joka kylläkin koostui yliopiston kielten lehtoreista, eikä suomen opiskelijoista. Löysimme vieläpä mukavan rauhallisen paikan, jossa pystyi myös keskustelemaan. Aikani havainnoituani ympäristöä, sen ihmisiä ja näiden eleitä päädyin johtopäätökseen, että kyseinen ravitsemusliike oli homobaari tai ainakin kys vähemmistön suosima paikka. Oikein viihtyisä ja hieno paikka, jonne voisi mennä vaikka uudestaankin. Juotuamme lasilliset siirryimme alkuperäiseen kohteeseemme, karaokepaikkaan, jossa jatkoin havainnointia.
Karaoke oli mielenkiintoinen, viihdyttävä kokemus. Islantilaiset nuoret pääsivät usein kokeneen viikkari-karaokekävijänkin tärykalvoja järisyttäviin äänialoihin ja koko touhu muistutti enemmän ruotsalaista allsångia kuin sitä karaokea, jossa yksi laulaa ja muut kuuntelevat hartaasti. Viihdyttävää oli myös seurailla 20+ ja vanhempienkin nuorten humalakäyttäytymistä. Kaksi toisiaan suutelevaa tyttöä (oletettavasti kuitenkin heteroita) onnistui melkein kaatamaan viereisen pariskunnan ja siten tuhoamaan käynnissä olleen viettely-yrityksen. Tunsin oloni varsin kotoisaksi viimeistään, kun lähinnä naisia sisältävän seurueemme pöytään istui nuori, komea, islantilainen mies, joka ensi töikseen kaivoi kännykkänsä taskusta ja alkoi lähettää tekstiviestiä. Nuorukaisen seuraava liike oli alkaa intensiivisesti tuijottaa seurueemme eksoottisia, selkeät etniset piirteet omaavia japanilaista ja saksalaista lehtoria. Tuijotus jatkui, mies pysyi hiljaa ja lehtorit yrittivät käyttäytyä kuin eivät olisikaan. Tilanne laukesi islantilaisen nuoren naisen huomattua harhautuneen nuorukaisen ja otettua maanmiehensä haltuun. Hetkeä myöhemmin nuorukainen kävi mielenosoituksellisesti nostamassa tuolin pöydällemme. Siitäs saitte.
Päällimmäiseksi yleishuomioksi jäi väenpaljous kaikissa baareissa ja Laugavegurilla jatkuva pilluralli, johon myös nuoret, meikatut ja bilevaatteiset naiset osallistuivat popittamalla kuin parhaat amispojat Suomessa. Kotimatkalla bongasin vielä julkisesti erään talon sisäänkäynnin edessä rakkoaan tyhjentävän bileneidon ja Nokian sponsoroimat bileet. Perjantai-illan huumassa Islanti ei näyttänyt kärsivän lamasta.
Johtopäätös: Samanlainen meininkihän meillä on Suomessa, tosin islantilaiset eivät näytä häpeilevän ylilyövää kännikäytöstään senkään vertaa vaan tekevät kaiken julkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti