Pari saapumista seuraavaa päivää ovat kuluneet paikallisia ihmisiä ja tapoja sekä kämppiksiä ihmetellessä ja asuntoa etsiessä.
Tiistaiaamulla siirryin lentokentiltä haalitun aamiaisen jälkeen Laugavegurilla sijaitsevaan kahvilaan tutkailemaan vuokra-asuntotarjontaa ja huolehtimaan juoksevista asioista. Matkalla ehdin jo tyylilleni ("onhan mulla aikaa, menen sinnen minne nokka osoittaa) uskollisena harhautua satamaan ihailemaan vastarannan vuoria. Tähän tyyliin olen onnistunut löytämään ruokakaupan, jonne en alunperin ollut menossa ja sieltä kotiin palatessani sen kaupan, johon olin alun perin menossa.
Jostain syystä laskujeni mukaan 2/3 osaa kaupungin pankkiautomaateista oli pois käytöstä ja tavalliset ruokakaupat vaikuttivat puuttuvan katukuvasta. Guest housessa asuvan ranskalaisen tytön ansiosta sain kuitenkin hankittua islantilaisen prepaid-liittymän ja parin puhelun jälkeen olin jo sopinut yhden asunnon näytöstä. Se osoittautui kuitenkin myös guest house-huoneeksi.
Tosin pienemmäksi, halvemmaksi ja aavistuksen pidempiaikaiseksi asuinpaikaksi kuin Alfholl. Kämppiksiäkin olisi huomattavasti vähemmän kuin Alfhollissa, jossa saman keittiön jakaa 9 henkilöä, kun koko talossa asuu kai 13 henkilöä. Toisaalta, olen jo hiukan tutustunut kämppiksiini Alfhollissa ja todennut viihtyväni erinomaisesti (lukuunottamatta sitä faktaa, että seinät ja ikkunat ovat kovin ohuet, edes irtohiusten määrä kylpyhuoneessa ei johda pakoreaktioon). Huoneita täällä on tarjolla jonkun verran, mutta epätoivo pysyvämmän asunnon löytämisestä huutelee välillä nurkan takaa, varsinkin kun nykyinen vuokraisäntä kyselee jatkosta. Noh, kyseisen vuokraisännän kautta pääsen todnäk katsomaan huonetta, joka vapautuu viimeistään kesäkuussa. Odotettavissa on siis kikkailua ja fiksaamista, mikäli huone osoittautuu hyväksi, sillä nykyisessä paikassa voin asua vain toukokuun puoliväliin asti. Ärsyttää, kun puolet aivokapasiteetista kuluu asuntokriteerejä miettiessä. Missä ja kenen kanssa sitä oikein haluaa asua jne..
Paria ekaa päivää on haitannut nettiyhteyden toimimattomuus, mutta tänään sain yhteyden toimimaan, ihan itse. Kolmatta päivää ehdinkin jo takoa salasanaa vuorotellen ruotsalaisen kämppikseni kanssa, jolla myös on Mac ja siten yhteiset ongelmat. Voi sitä iloa, kun pääsi katsomaan Pasilaa! (nimim. tuore fani)
Nyt on sitten takana kaksi päivää töitä lähetystössä ja kivasti on työt sujuneet tietojärjestelmiin ja kaikenlaisiin käytäntöihin tutustuessa. Tänään kävin kakkosmiehen kanssa yliopistolla kuuntelemassa suomalaisen talousasiantuntijan, Antti Mytyn, luennointia Suomen 90-luvun lamasta ja hieman yleisemmin suomalaisesta taloushistoriasta. Täällä on juuri julkaistu suomalaisen Kaarlo Jännärin raportti syistä Islannin lamaan, kreppaan, ja itsekin olen jo näinkin lyhyessä ajassa joutunut muistelemaan/opettelemaan talouskiemuroita ja valuuttakaupan saloja. Vielä ei oo kyllä oikein päähän nuo asiat juurtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti