Testaanpa miten bloggaaminen sujuu päiväkirjana/terapiamuotona. Nyt on kyllä viimeisen neljän-viiden päivän aikana tapahtunut niin paljon, että hyvä kun henki kulkee vielä. Tai oikeestaan kahden viimeisen viikon aikana.. En voi uskoa, että Tanskan reissusta on _vasta_ kaks viikkoa, oikeesti siitä on varmasti jo kuukausi!
Edetäänpä vaikka kronologisesti. (Kommentti: tässä ei kyllä oo kronologisuudesta paljoakaan tietoa, mutku kirjoittelin näitä taas varmaan kolmen viikon aikana, niin menee kaikki sekaisin.. Tää pätkä on kirjoitettu siinä 8.6 tienoilla) Eli Tanskasta tultua töissä riitti vilskettä ja vilinää, kun Europarlamentti-vaaleissa äänestävät elävöittivät muuten niin huopatossutehdasmaista lähetystöä. Neljän päivän (ke-la) aikana otimme vastaan yhteensä 45 ennakkoääntä, joka kuulostaa varsin vähältä, mutta 40 vierasta ihmistä (muita-kuin-lähetystön-työntekijöitä) on 40 kertaa enemmän kuin vieraita yleensä. Omaa arjen kulkua elävöitti huomattavasti tutun pistäytyminen läpikulkumatkalla Reykjavikiin ja Pohjanmaan pitkän viikonlopun mittainen epävirallinen vierailu tänne. Haistan selvästikin edelleen (armeija-aika kun on onnellisesti jo painumasssa unholaan) suomalaiset sotilaat jo kaukaa, koska onnistuin törmäämään laivan päällystöön jo heidän saapumisiltanaan, paikallisessa baarissa, tietenkin. Huomionarvoista on, että emme tuttuni kanssa olisi viipyneet baarissa tarpeeksi pitkään, jollei joku olisi voittanut "onnenpyörästä" metrin verran olutta, jonka takia meidänkin eteemme ilmestyi toiset tuopit jo noin kaksi sekuntia ensimmäisten hankkimisen jälkeen. Alkoholia ei tunnetusti saa tuhlata, joten lahjatuopit oli pakko kumota ennen baarista poistumista, vaikka kovasti olimme vannoneet niiden edeltäjien olevan viimeiset, olimmehan molemmat menossa perjantaina vielä töihin. Ne selvitettyämme selvisimme jo kotiinkin odottelemaan perjantaista Pohjanmaan vastaanottoa.
Kaikeksi onneksi tuttunikin tosiaan sattui olemaan kaupungissa juuri tuolloin, joten pääsin jakamaan perjantai-illan vastaanottokokemuksen jonkun samanhenkisen kanssa. Viikonlopun kulusta seuraa lyhyesti seuraavaa: ulkokatoksesta alkanut alkoholipitoinen vastaanotto jatkui laivan esittelykierroksella, kunnes taistelukeskuksen jälkeen me (me pelkistetysti = kaksi alle kolmekymppistä sinkkuttyöä) löysimme itsemme a-messistä tarjoilun sujuvasti jatkuessa ja tilan täyttyessä vaihtelevasti eri ikäisistä upseereista. Mainittakoon tässä vaiheessa, että suoritin laivakierroksen loppuun sunnuntaina. Allekirjoittanut jatkoi lopulta laivalta muutamien kiemuroiden kautta kotiin ja lauantaiaamuna töihin päivystämään ennakkoäänestäjien takia. Kanssatyöskentelijöillä oli varmasti ainakin triplasti hauskempaa kuin muuten yksitoikkoisen päivän aikana minun ihmetellessäni edellisillan tapahtumia ja yrittäessä selvitä väsymyksestäni. Kostea meininki jatkui lauantai-iltana ja sunnuntain osalle jäi viikonlopun summaaminen.
Yllättäen tarjottu vapaa maanantai tuli todella tarpeeseen tarjoten puhdistavaa uimista ja hotpotissa lillumista sekä henkistymistä Dalai Lamaa kuunnellessa Halgrimskirkjassa. Äänentoistosta johtuen en tosin kuullut herran puheesta mitään ja islantilaisesta osiosta en muuten vaan ymmärtänyt mitään. Pääsin kuitenkin näkemään Dalai Laman muutaman metrin etäisyydeltä. Tiedä sitten johtuiko herrasta itsestään, yleisön hohkasta vai omasta herkistyneestä tilastani, mutta oikeasti tunsin jonkinlaisen hyvyyden ja puhtauden tunteen ympäröivän minutkin. Pohjanmaalle hyvästiksi vilkuttelu jäi siis tällä kertaa välistä, vaikka mut henkilökohtaisesti rantaan heiluttamaan pyydettiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti